Ensin miätin että alan pitään päiväkirjaa mihin ottaisin kaikkia mahti videoita ittestäni, mutta sit miätin tarkemmin asiaa ja päädyin kirjottaan, koska en siis todellakaan jaksais niitä lukuisia miähiä mitkä olis jonossa mun oven takana sen jälkeen kun ne näkis mun yyberhottikset videot.

Ja sitten miätin että kirjotan blogin missä itken kurjaa mennyttä elämääni, elämää jossa on ollut vain paskoja ihmissuhteita ja joissa aina vaan minä oon kärsiny ja aina vaan minä oon ollu hyvä ja mua on aina vaan potkittu päähän vaikka oon jo maassa maannukki. No miks ihmeessä?? Miks kirjottaisin sellasista asioista, koska aina niinä viikonloppuina kun pääsen lähiseudun villiin yälliseen elämään krepaileen niin kerron mun "synkän menneisyyteni" alusta loppuun.

Ensin kerron parin shotin jälkeen viäressä tilaavalle tuntemattomalle naiselle, sitten juon lisää ja lähden etsimään uutta uhria. Yritän kertoa kaikille vastaan tuleville naisille tai miehille, sitten menen tuntemattomien pöytään juomaan niiden juomia ja kertomaan elämästäni, siitä miten yyhoo olen ja kurjuudesta jonka elämä on tiälleni heittänyt. Lopulta lähettelen tekstareita ihmisille, kun minulle ei vastata viästeihin soittelen kaikille, jos joku sattuu vastaamaan itken räkä poskella elämääni ja kerron tarinaani. Kun ihmiset lyövät jo luuria korvaan, otan taksin ja vuodatan kuskille koko matkan kotiin elämästäni. Kerran sain taksin puoleen hintaan... En tosin tiedä johtuko se säälistä vai siitä että kuski toivoi mun vaan maksavan ja lähtevän. :D Sitten kun pääset kotiin yksin, mietit että miten tulit yksin?? Siis miten näin hyvältä näyttävä ja hyvin käyttäytyvä nuari nainen päättää iltansa syöden saarioisten muusilootaa YKSIN?!? Niinpä, en vieläkään ällyy!?!

Kuitenkin, mikä mun elämässä sitten on vikana? Oon harvinaisen tyytyväinen juuri nyt. Mulla on vakituinen tyä, vaikkakaan en oikein perusta tyähousuista jotka puristavat pahoista paikoista, onko vika siis housuissa vai mun perseessä? Mun miälestä housuissa. Mulla on maailman ihanin poika, tosin on niitäkin hetkiä kun katsot lastasi ja näet pedon joka raapii ja puree sua, kertoo sun olevan kakkapää ja pahimmassa tapauksessa kiljuu niin että paikatut hampaat on tippua suusta. Mun elämässä oon vaan mää ja lapsi, miks ihmeessä sitä haluais elämäänsä muita, kun mulla on ystäviä joilla on miähet ja ne mun ystävien miähet tulee säälistä laittaan mulle taulut ja hyllyt seinään ja rullikset ikkunoihin. Mulla menee siis ihan hyvin. 

Mitä mun arkeeni sitten kuuluu, mitä siinä sitten tapahtuu?? No ei kyllä oikeestaan yhtään mitään. Herään, juon kahvia, puen lapsen, vien lapsen hoitoon, menen töihin, pääsen töistä, haen lapsen hoidosta, menen kotiin, teen ruakaa (jonka mahdollisesti poltan tai maustan sitä liikaa) ja taas menen nukkumaan. Aika normi. 

Kuitenkin oon tehnyt tiukkaa taustatutkimusta ja mulle on selvinny että en oo tän maailman ainoo yksinhualtaja, tilastot myäs kerto että aika moni ihminen elää yhtä tapahtumarikasta elämää ku määkin. Ehkä kirjotan juur niille ihmisille joiden elämä on samaa ja mieltää elämänsä tylsäksi?? Vai kirjotanko siks että oon huano uninen ja telkkarista tulee vaan onnensoitto?? Niin erittäin hyvä kyssäri. Toisaalta voisin myäs ottaa puhelun onnensoittoon, haluiskoos Katrin kuulla mun elämästä, tulee varmaan halvemmaks kirjottaa. 

Menin nukkumaan noin klo 22:03, ja tässä makaan sängyllä edelleen. Tässäkin ajassa oon ehtiny vaikka ja mitä, oon tehnyt jäätävää ajatustyötä, oon ajatellu huomisen päivän jo valmiiks, oon laskenu lampaita ainakin miljoona, oon faboillu, tykkäilly ainakin kahestakymmenestä tilapäivityksestä ja seittemästätoista kuvasta, oon päivittäny viimiseen neljään tuntiin kaks tilapäivitystä ja niiden tilapäivityksien välissä leivoin mustikkapiirakan. Söin mustikkapiirakan... Tai oikeestaan puolet lusikoin jo uunista turpaani, loput söin suaraan pelliltä ja nyt miätin että olis pitänyt odottaa että piiras on jäähtyny, koska suussa tuntuu siltä kun siellä olis kusiaistenorgiat. 

Että tällänen elämä, tällänen ilta/yö tällä äipällä, syvästi ja täysin rinnoin toivon että oon ainoo tätä laatua, että muut joko nukkuu tai tekee ehtoisin jotain ihan muuta ku vetää esileikkien sijasta pellillisen mustikkapiirasta kaksataa asteisena turpaansa.

Nyt meen helvetinlaukkaa mahan viäreen maate ja miätin koko loppuviikon valmiiks niin ensyänä voin alkaa miettiin jo seuraavan viikon plääniä. <3