Eviralle kuvaus taudista ja sen vakavuudesta ja vaiheista, eiköös me tästä vielä hätätila saada?

Täällä riehuu selvästi monivaiheinen sairaus jonka luokittelisin jo epidemiaksi.

Sairauden eteneminen:

Vaihe yksi on nimeltään PARISUHDE

Jos oivallat tarpeeksi ajoissa saaneesi tartunnan ja hankkiudut eroon tautisi aiheuttajasta sinulla on vielä mahdollisuus parantua. Aika usein kuitenkin tätä sairautta tulee kannettua vuosia ennen kun tajuaa olevansa nalkissa. Herätessäsi tilanteen vakavuuteen olet jo huomaamattasi antanut sairautesi muuttaa muotoaan...

Lääketieteellinen termi toiselle vaiheelle on JÄLKELÄISET

Tässä sairauden vaiheessa ollessasi et voi enää paeta. Tähän vaiheeseen edetessä sairaus kiitää vauhdilla eteenpäin ja ennen kuin huomaatkaan olet sairauden kolmannessa vaiheessa...

Sairauden kolmas vaihe AVIOLIITTO

Avioliitto on usein taudin pitkin vaihe, ensin olet oireeton ja onnellinen. Kuitenkin vaihe muuttuu tuskaisemmaksi ollessaan aktiivisena vuosia. Ensin huomaat omien mielipiteidesi kadonneen, oman tahtosi, ajatustesi, vapautesi. Pyrit pitkään kulkemaan valoa kohti pääsemättä kuitenkaan koskaan perille. Pohdit mitä haluaisit vielä elämässäsi kokea ja mitä elämäsi ehtoopuoli tarvitsisi. Kun ajatukset alkavat harhailla pian huomaat että olet jo saavuttanut toisiksi viimeisen vaiheen sairaudessasi. Olet saattanut kantaa vaihetta jo pidempään, ehkä jopa vuosia, mutta neljäs vaihe on aluksi piilevä... se selviää ajan kanssa lähes kaikissa tapauksissa. 

Neljäs vaihe SYRJÄHYPPY

Tämä vaihe ei usein kauvas kanna. Kun Neljäs vaihe on todettu usein viides ja viimeinen vaihe hakee jo paikkaansa elämässäsi. 

Toisin kuin muut vaiheet viides vaihe on kaksiniminen YKSINHUOLTAJUUS tai KULISSILIITTO

Kahdella erinimellä mainittu viides vaihe on pahin vaihe, se pitää sisällään monia eri alasairauksia joihin kuuluu ainakin seuraavat: Katkeruus, Ihmisviha, Mustasukkaisuus, Jälkeläisten omiminen, Vainoharhaisuus ja Tunnevammat.

Tauti leviää limakalvoilta, suutelu voi johtaa sukuelinten väärinkäyttöön ja näin ollen parisuhde vaihe voi jäädä pois joka johtaa suoraan yksinhuoltajuuteen. Taudin kulku voi muuttua ja vaiheet olla erijärjestyksessä Ihmiskohtaisesti ja suhdekohtaisesti. Tauti vaikuttaa myös yksilöllisesti ja voi lopettaa etenemisen vaiheeseen avioliitto.

Jos huomaat vasemman käden nimettömässä eriskummallisen siihen kuulumattoman rinkulan tai sukunimesi muuttuneen äkillisesti omastasi poikkeavaksi suosittelen hakeutumaan laitoshoitoon tai ainakin kertomaan oireistasi lääkärille.

Rupesin miettimään asiaa tarkemmin. Luoja! Oon oikeesti viimeks ollu miähen kanssa sillai kai alkuvuodesta 2010. No en ihan mutta melkein! Voisko syy olla heilattomassa helluntaissa?

Siitä viimeks ku oon ollu lähellä saada miestä on aikaa, sillonkin sain melkein puolen sekunnin verran. Sen koommin ei oo näkyny näillä main. Yrityksiä on ollu, mutta kuitenkin oon itse pitäytyny torjuvalla linjallani. Oon päättäny pitää kivaa aina lähtiessäni johonkin ja sen lupauksen oon tottavie pitänyt. Nyt mietin vaan, että kohta mun nuppuseni varmaan rupee osottaan mieltään ja heittää kyltin häpärille "suljettu! liian vähäisen käytön vuoksi". 

Tai se kun viimeksi oon meinannu olla "sillee".... Olin äärettömän eroottisesti latautunut, olin alasti alle puolen minuutin, valmiina tekemään mitä vaan. Kuiskailin porno elokuvista tutuksi tulleita lausahduksia miehen korvaan ja luullakseni yritin myös olla kuin kaikkien aikojen suurin pornotähti. Valmiina vastaanottamaan puheideni mukaan suurta melaa, ähkien ja huutaen rivouksia. Hanuri pystyssä, likaisia puhuen, tuntien miten miehen paineet kasvavat tän tytön rivoista huuteluista. Ja kun on aika työntyä naiseen eli minuun, ei tunnu mitään... :D Kaiken tämän ei itselleni niin normaalin käytöksen jälkeen lopputulos on itku pitkästä esileikistä. Ja vaivaantunut kysymys... Tota, oliks tää nyt tässä?? 

Ehkä kärjistelin tilannetta vähäsen tarkoituksena olla hauska. Toisaalta tästäkin tapahtuneesta rupee olemaan aikaa... Koskakoos aika kultaa muisot? Koska oon siinä pisteessä että mietin yllämainittua sessiota ja väitän ihmisille että se on ollut mun elämäni rattoisin pano? :D 

No nää on näitä. Välillä kirjoitusta jostain muustakin kun mustikkapiirakasta, villasukista tai yyhoon elämästä. Eiköös kaikkien elämään kuulu myös seksi ja luullakseni myös seksin puuttuminen. Tänään taidan leipoo itselleni seksinpuutokseen pullaa, kärsin jäätävän hiivasienitulehduksen ja uskottelen itselleni että ei pipari masennu vaikka sitä olis viimeks käytetty vuosi sitten.

Eihän me koskaan erota?

En tiädä miks joskus oon ollu niin typerän yksinkertanen että oon esittäny tollasen kyssärin molemmille miehille mitä oon rakastanu? Miks sellasta vois koskaan luvata? Ja miten en jo ekan kerran jälkeen tajunnu jättää sitä kysymystä kysymättä? Luulinko että jos esitän toiveen tähdelle ja kuiskaan sen hiljaa ääneen niin kaikki typerimmätkin toivomukset kävis toteen? Ja mitä sitten olis tapahtunu jos se oliskin käyny toteen? Se olis kamalaa ajatella että saisit toivoa sen toiveen kerran ja sitten se toive toteutuis, etkä koskaan vois muuttaa sitä. Ja jos mä olisin toiveen esittäny mun lapseni isän kohdalla, voi luaja! Luulen että siitä loppuelämästä olis tullu hurmaava joukkoitsemurha.

Lapsena jo oppii että vaikka kuinka toivois jotain niin harvemmin ne toiveet toteutuu. Muistan miten menin iltaisin lapsena nukkumaan, toivoin paljon kaikkee ja paljon kaikilta. Yks mun lemppari toivomuksista oli sellanen barbi mikä oli joku pianoismalli jostain kuningattaresta, en tosin tiänny että ketä se oli. Olihan se kaunis nukke. Pyysin sitä barbia hammaskeijulta, rukoilin sitä jumalalta ja kirjotin joulupukille jo alkuvuodesta kirjeen ettei se vaan aattona unohtais sitä mulle tuada. No niinku arvatakkin saattaa niin ei se pukkikaan tuanu just sitä barbia minkä piäni Jutta halusi.

Pääsin aika hyvin yli siitä pettymyksestä, vaikkakin nyt miätin että onko se sittenkin jääny kaihertaan enemmänkin kun se on niin tuoreessa muistissa mun lapsuuteni muistelmissa??

No kuitenkin, sitten muistan miten salaa toivoin samoilta hepuilta, niin keijulta, ku pukiltakin myöskin jumalalta että mun isä tulis takas kotiin. Ei se kyllä koskaan tullu sekään. En kyllä ihan täysin ymmärrä miks halusin sen takas kotiin, enhän mä ollu sitä juur kauheesti nähnykkä. Sillon tällön se kävi. Muistan elävästi kun se tuli mun synttäreille, täytin muistaakseni kaheksan, sain siltä kortin missä toivotettiin onnea 5-vuotiaalle ja lahjan... Voitte kuvitella miten toivoin että mun täydellinen isi olis tuonu sen barbin mistä aina unelmoin sydän verta itkien... Joo paketissa oli kyllä "barbi", Tai oikeestaan se oli golffaava Ken.

Sitten kun pääsin ohi tästä "Isä takaisin kotiin" vaiheesta, niin mulle tuli unelmia. Niin hassunhauskoja mustavalkoisilla lapsensilmillä nähtyjä unelmia. Kun olen kaksikymmentä minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika, olen kuitenkin siihen mennessä jo opiskellut lääkäriksi ja mahdollisesti erikoistunut lapsiin, pelastan ihmisiä työkseni, minulla on komea rikas mies joka vie minut ja lapset veneellä ajelulle aina joka sunnuntai. Minulla on koira ja kodinhoitaja. Asun kartanossa. Minulla on mersu.

Tälläsiä piäniä vaatimattomia unelmia. Mitähän se pikku Jutta sanois nyt jos sille tultais kertoon pala tätä sen tulevaisuutta? Jutta, Jutta, Jutta... Älä turhaa unelmoi, koska susta tulee koulutukseton, kaupankassalla työskentelevä yksinhuoltaja ja asut vuokralla piänessä kaksiossa, eikä sulla todellakaan tule koskaan olemaan varaa mersuun. :D

Varmaan sillä "eihän me koskaan erota" kyssärilläkin on juurensa jossain lapsuudessa? Kattelen kokoajan vierestä sitä miten ihmiset hiipuu pikkuhiljaa eron partaalle. Enkä ymmärrä miks tollasen kysymyksen esittämin saa mut näkeen itseni ihan lapsena? Ei kai oo olemassa mitään voimaa mikä takais sen että voi luvata että ei koskaan erota?? Jos olis niin miks olis mahdollistettu avioerot? Asumuserot? Erot ku erot? Niin ja oikeesti, tiädän että en oo ainoo joka ton kysymyksen on esittäny miehelleen tai naiselleen. Ihmiset herätkää, älkää edes söpöimmissä söpöilyissänne kysykö noin järkyttävän typeriä!!! Jos se toinen vastaa ei me koskaan erota, niin SINÄ ja MINÄ ja me kaikki tiädetään että SE vastaaja todennäkösesti valehtelee! 

 

 

Ensin miätin että alan pitään päiväkirjaa mihin ottaisin kaikkia mahti videoita ittestäni, mutta sit miätin tarkemmin asiaa ja päädyin kirjottaan, koska en siis todellakaan jaksais niitä lukuisia miähiä mitkä olis jonossa mun oven takana sen jälkeen kun ne näkis mun yyberhottikset videot.

Ja sitten miätin että kirjotan blogin missä itken kurjaa mennyttä elämääni, elämää jossa on ollut vain paskoja ihmissuhteita ja joissa aina vaan minä oon kärsiny ja aina vaan minä oon ollu hyvä ja mua on aina vaan potkittu päähän vaikka oon jo maassa maannukki. No miks ihmeessä?? Miks kirjottaisin sellasista asioista, koska aina niinä viikonloppuina kun pääsen lähiseudun villiin yälliseen elämään krepaileen niin kerron mun "synkän menneisyyteni" alusta loppuun.

Ensin kerron parin shotin jälkeen viäressä tilaavalle tuntemattomalle naiselle, sitten juon lisää ja lähden etsimään uutta uhria. Yritän kertoa kaikille vastaan tuleville naisille tai miehille, sitten menen tuntemattomien pöytään juomaan niiden juomia ja kertomaan elämästäni, siitä miten yyhoo olen ja kurjuudesta jonka elämä on tiälleni heittänyt. Lopulta lähettelen tekstareita ihmisille, kun minulle ei vastata viästeihin soittelen kaikille, jos joku sattuu vastaamaan itken räkä poskella elämääni ja kerron tarinaani. Kun ihmiset lyövät jo luuria korvaan, otan taksin ja vuodatan kuskille koko matkan kotiin elämästäni. Kerran sain taksin puoleen hintaan... En tosin tiedä johtuko se säälistä vai siitä että kuski toivoi mun vaan maksavan ja lähtevän. :D Sitten kun pääset kotiin yksin, mietit että miten tulit yksin?? Siis miten näin hyvältä näyttävä ja hyvin käyttäytyvä nuari nainen päättää iltansa syöden saarioisten muusilootaa YKSIN?!? Niinpä, en vieläkään ällyy!?!

Kuitenkin, mikä mun elämässä sitten on vikana? Oon harvinaisen tyytyväinen juuri nyt. Mulla on vakituinen tyä, vaikkakaan en oikein perusta tyähousuista jotka puristavat pahoista paikoista, onko vika siis housuissa vai mun perseessä? Mun miälestä housuissa. Mulla on maailman ihanin poika, tosin on niitäkin hetkiä kun katsot lastasi ja näet pedon joka raapii ja puree sua, kertoo sun olevan kakkapää ja pahimmassa tapauksessa kiljuu niin että paikatut hampaat on tippua suusta. Mun elämässä oon vaan mää ja lapsi, miks ihmeessä sitä haluais elämäänsä muita, kun mulla on ystäviä joilla on miähet ja ne mun ystävien miähet tulee säälistä laittaan mulle taulut ja hyllyt seinään ja rullikset ikkunoihin. Mulla menee siis ihan hyvin. 

Mitä mun arkeeni sitten kuuluu, mitä siinä sitten tapahtuu?? No ei kyllä oikeestaan yhtään mitään. Herään, juon kahvia, puen lapsen, vien lapsen hoitoon, menen töihin, pääsen töistä, haen lapsen hoidosta, menen kotiin, teen ruakaa (jonka mahdollisesti poltan tai maustan sitä liikaa) ja taas menen nukkumaan. Aika normi. 

Kuitenkin oon tehnyt tiukkaa taustatutkimusta ja mulle on selvinny että en oo tän maailman ainoo yksinhualtaja, tilastot myäs kerto että aika moni ihminen elää yhtä tapahtumarikasta elämää ku määkin. Ehkä kirjotan juur niille ihmisille joiden elämä on samaa ja mieltää elämänsä tylsäksi?? Vai kirjotanko siks että oon huano uninen ja telkkarista tulee vaan onnensoitto?? Niin erittäin hyvä kyssäri. Toisaalta voisin myäs ottaa puhelun onnensoittoon, haluiskoos Katrin kuulla mun elämästä, tulee varmaan halvemmaks kirjottaa. 

Menin nukkumaan noin klo 22:03, ja tässä makaan sängyllä edelleen. Tässäkin ajassa oon ehtiny vaikka ja mitä, oon tehnyt jäätävää ajatustyötä, oon ajatellu huomisen päivän jo valmiiks, oon laskenu lampaita ainakin miljoona, oon faboillu, tykkäilly ainakin kahestakymmenestä tilapäivityksestä ja seittemästätoista kuvasta, oon päivittäny viimiseen neljään tuntiin kaks tilapäivitystä ja niiden tilapäivityksien välissä leivoin mustikkapiirakan. Söin mustikkapiirakan... Tai oikeestaan puolet lusikoin jo uunista turpaani, loput söin suaraan pelliltä ja nyt miätin että olis pitänyt odottaa että piiras on jäähtyny, koska suussa tuntuu siltä kun siellä olis kusiaistenorgiat. 

Että tällänen elämä, tällänen ilta/yö tällä äipällä, syvästi ja täysin rinnoin toivon että oon ainoo tätä laatua, että muut joko nukkuu tai tekee ehtoisin jotain ihan muuta ku vetää esileikkien sijasta pellillisen mustikkapiirasta kaksataa asteisena turpaansa.

Nyt meen helvetinlaukkaa mahan viäreen maate ja miätin koko loppuviikon valmiiks niin ensyänä voin alkaa miettiin jo seuraavan viikon plääniä. <3